Saiskos luvan?

Elämäni soittolista

Musiikki herättää muistoja jopa vahvemmin kuin vanhat valokuvat. Helsingin yliopiston dosentti Minna Huotilainen sanoo, että musiikin ja muistojen vahvaa yhteyttä hyödynnetään musiikkiterapiassa ”turvariepuna”, kun puretaan ahdistavia ja hämmentäviä tunteita. Ihmiset terapoivat itseään jatkuvasti musiikilla.

 

Hyvä musiikki panee mielemme kuvittelemaan liikettä eli hytkymään ja naputtamaan jalkaa tai sormea, koska musiikki stimuloi koordinaation ja liikkeen ajoitukseen liittyviä aivoalueita. Musiikki on ihmisen varhaisinta kommunikaatiota, ehkä puhettakin varhaisempaa, se säätelee primitiivisiä tunteita. Mielimusiikki toimii aivojen rajuna ärsykkeenä, aktivoijana ja virittäjänä.

 

Musiikkimakuun vaikuttaa merkittävästi se, millaiseen äänimaailmaan ihminen syntyy. Lapselle on turha yrittää syöttää ”kehittävää” musiikkia, sillä lapsi vaistoaa tarkasti, mistä musiikista vanhemmat tykkäävät aidosti. Musiikkimaku voi silti kehittyä paljonkin kuuntelemalla. Musiikkilajeja ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Ei siis ole pakko kuunnella Mozartia. Musiikkikulttuurin näkökulmasta hyvä musiikki on luovaa ja kekseliästä. Yksilön näkökulmasta hyvä musiikki on sitä, mistä hän nauttii.

 

Edellä olevat ajatukset olen poiminut Terhi Hautamäen kirjoituksesta Evita-lehden no. 4, huhtikuu 2011 sivulla 54: ”Elämäni soittolista”. Lavatanssin harrastajana korostaisin vielä enemmän tanssin ja musiikin yhteenkuuluvuutta. Ainakin antiikin kreikassa musiikista, tanssista ja laulusta käytettiin samaa sanaa. Terpsícore oli sen jumalatar tarkoittaen sanana: se joka valaisee sydäntä ja tekee sen olon mukavaksi. Ihminen kaipaa sellaista kulttuuria, jota pääsee itse tekemään.

 

Keskivertosuomalaiselle tanssilava on se näyttämö, jossa itse kukin pääsee tyydyttämään esiintymistarvettaan. Pitää kuitenkin muistaa taiteilijan kultainen nyrkkisääntö, ettei näyttämöllä saa esiintyä. Taiteilija, joka esiintyy ei nouse koskaan suuruuteen. Lavatanssi on vuoropuhelua tanssipartnerin kanssa. Jos siinä yrittää esiintyä muulle tanssiväelle, niin lopputuloksen voi helposti arvata. Tässä on samoja piirteitä kuin itseään kehuvissa hölösuisissa kavereissa, ei niiden seuraa kaipaa. He kehuvat itseään sellaisella höökillä, ettei toiset ehdi siihen väliin kehua ollenkaan itseään. Eihän siitä sellaisesta mitään tule.

 

Maassa on satoja tuhansia, joiden terveyden ja elämisen tasoa parantaisi ravaaminen lavatansseissa. Yhteiskunnan ja tiettyjen piirien kannalta on tärkeää, ettei sairauksia maasta hävitetä, vaan että niitä hoidetaan. Näin tietyt tuottoisat liiketoiminnat ja suuri paarialuokka maassa säilyvät. Esimerkiksi tupakointi ja viinajuonti ovat mielisairauksia, tarkemmin sanottuna reaktioita lamaannuttavasta pelosta. Siksipä ne ovat sodan ja henkilökohtaisen laman oloissa niin suosittuja.

 

Lavatanssi on sylikkäin tapahtuvaa liikettä. Miehen ja naisen välistä vartaloiden avulla tapahtuvaa keskustelua ohjaa lähes synkkä ja ikävöivä musiikki. 'Keskustelun' aiheena on intohimo, joka ei voi koskaan täyttyä. Se on makeaa surua. Tanssin aikana kaksi toisilleen vierasti tulee yhdeksi. Kaksi toisilleen vierasta saavat kuvitelmissaan kokea olevansa yksi kokonaisuus. Onko se tämä kaipaus, joka loppujen lopuksi tekee tanssista romanttisen. Vastakkaisen sukupuolen kaipaus ei ole pelkästään seksin puutteesta johtuvaa, vaikka siihen usein liittyy seksistä unelmointia. Kaipaamme sellaista, jonka tajuamme vastakkaiseksi ja jonka kanssa voisimme muodostaa kokonaisuuden. Kuten kemiassa on opetettu, vastakkaisen varauksen omaavat ionit yhtyvät yhdeksi molekyyliksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Seppo Hildén

"Maassa on satoja tuhansia, joiden terveyden ja elämisen tasoa parantaisi ravaaminen lavatansseissa."

Jaakko, näin varmaan onkin, mutta pakkiensaantipelko on ajanut miehet kiertämään tällaiset paikat kaukaa.

Käyttäjän kaminiitto kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Aika tasoittaa tilannetta joka suhteessa. Siitä on kertalukua 40 vuotta, kun piti olla komeaa, ryhdikäs ja salskea. Kun pääsee tähän ikään, niin riittää, että henki kulkee niin jonkin sorttinen viuhka käy tallusteluun.

Luulen, että meikäläisellä on pakkien saannin maailmanennätys. Kun tarpeeksi pakkeja tulee, niin sitä hienommalta tuntuu, kun joku vaikka säälistä lähtee kähmittäväkseni. Silloin eivät saadut pakit rasita mieltä lainkaan. Tutuille olen tietenkin rasite. Kylkiluunkin mielilaulu on "Sä' olet liian pieni ja haisetki' kuin sieni". Hänestä se on niin sopiva laulu minulle.

Seppo Hildén

Jaakko, sulla on oikea asenne!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Minulla on ystävä, joka tuli Suomeen opiskelemaan 1960-luvun lopulla. Hän halusi lähestyä suomalaista naista. Häntä kehotettiin menemään tansseihin ja hakemaan takarivistä. Sieltä hän löysi itselleen elämänsä naisen. Takarivissä olivat ainakin aikanaan tytöt ja naiset, jotka eivät olleet tyrkyllä ja joita ei ehkä haettu kertaakaan illan aikana. Ei naisillakaan aina viuhka ole käynyt. Kemiat, ne kemiat ja jokin muu.. Samba on minulle musiikin äiti, se on niin rauhoittavaa ja niin ihanaaa.. kyllä brassit sen tietävät ja osaavat...

Käyttäjän kaminiitto kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Irja: "Kemiat, ne kemiat ja jokin muu.. "

On ilmeisesti niin, että tarvitsemme rakkautta enemmän kuin luulemmekaan. Aivoissamme virtaavat kemialliset aineet tekevät meidät addikteiksi, uneksijoiksi ja jopa julkeiksi. Aivot nimittäin saattavat tuottaa korvaavia kiihokkeita, joista olemme kieltäytyneet.

Intohimoisen rakkauden asiat käsitellään mielihyvän keskuksessa, missä tuotetaan mm. sellaiset hormonit kuin oksitosiini (rakkaushormoni), dopamiini ja vasopresiini. Myös tavoitteiden säätely tapahtuu samalla aivoalueella.

Lähtölaukauksen intohimolle antaa dopamiini, joka aktivoi ensin seksuaalisteroidit (androgeenit). Nämä puolestaan pyytävät lisää dopamiinia vaikuttamatta kuitenkaan adrenaliinikeskukseen.

Dopamiini avaa väliverhon, jotta kymmenet eri neurohormonit pääsevät esittämään osaansa. Jotkut hormonit sumentavat arvostelukykyämme, mikä voi olla välttämätöntä pystyäksemme ihastumaan kohteeseemme siinä määrin, ettei rakkaus pääse lopahtamaan alkumetreille tai jäämään kokonaan syttymättä. Siten ihastuminen parin muodostuksessa on ensiarvoisen tärkeää. Siinä syntyy idea, että toinen osapuoli on itselle tärkeä ja sitä kautta syntyy kestäviä siteitä toiseen osapuoleen.

Kokeiden mukaan peltohiirillä naaraan dopimiinitaso kasvaa noin 50%, kun se kohtaa laumaan tulleen vieraan uroksen. Jos naaraan aivoalueelle ruiskutetaan dopamiinin vasta-ainetta, niin vastaavissa olosuhteissa naaras ei osoita minkäänlaista kiinnostusta urosta kohtaan. Kun myöhemmin samaiseen naaraaseen ruiskutettiin dopamiinia, niin se meni välittämästi lähimmän uroksen kylkeen kihnuttamaan, vaikka ei ollut tätä aiemmin nähnyt. Ilmeisesti dopamiinitasolla on ainakin nisäkkäiden kohdalla suuri merkitys parinvalinnassa. Rakkaus on sokea.