Lavatanssi on kansallista kulttuuria
Meidän musiikkitottumuksiamme manipuloidaan minkä keritään. Esimerkkeinä vaikkapa rock ja diskotanssi, jotka olivat vähällä tappaa lavatanssin. Kolmekymmentä vuotta sitten olisi tarvittu sellaisia opetusneuvoksia, joilla olisi ollut kanttia ja näkemystä pitää lavatanssin puolta eikä itse mennä diskoilemaan mukana. Sitten tulevat nämä keisarin uudet vaatteet eli eliittikulttuuri, joka on onnistunut marginalisoimaan lavatanssikulttuurin lähes tyystin. Veromarkoista päättävät eivät ymmärrä lavatanssin merkitystä kansallisena identiteettinä sen paremmin kuin sosiaalisen, henkisen ja fyysisen terveyden tulipilarina.
Martti Metsäketo antaa oman näkemyksensä Ilkka-lehdessä Tero Hautamäen tekemässä haastattelussa 11.12.2011 niin YLEn kuin kulttuuri- ja urheiluministeriönkin toiminnasta lavatanssin merkityksen ymmärtäjinä. Ilmeisesti ajanpuutteen vuoksi häneltä jäi mainitsematta sosiaali- ja terveysministeriönkin hallinnon alaan kuuluvat lavatanssin raitistavat, kuntouttavat ja henkisesti virkistävät puolet.
Muutamia poimintoja haastattelusta:"
Alajärvellä toimiva Järviradio on suunnilleen ainoa asema, joka soittaa monipuolista tanssimusiikkia. Käsittääkseni heillä meneekin hyvin.
Meikäläisille lavoille pitäisi saada EU-tukea henkisen perinnön nimissä. Kyseessä on erikoinen kansallinen ilmiö, joka käy koko ajan harvinaisemmaksi.
(Tanssiravintoloista) Vaikka tanssijoita olisi lattia täynnä, se on huonoa yleisöä, koska tanssinharrastajat kuluttavat vähän alkoholia. . tanssiorkesterin tilalle otetaan bilebändi, joka ei niinkään tanssita vaan viihdyttää, ja sitä kautta lisää ravintolamyyntiä."
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Mitä ihmettä meinaako tanssilavat muka oikeasti kuolla?
Näin rock-puolen hemmona olen ollut kokoajan siinä käsityksessä että
humppa-valssi-tango linjalla menee hyvin
Vai olisikohan siellä sitten sitä samaa kuin muuallakin ettei
ihmiset lähde kuin suuren luokan tapahtumaan ja muuten ollaan kotisohvalla
Pienemmän kinkerit joissa ei ole järjestetty jotain "mahtavaa"
jäävät jalkoihin
Mielenkiintoista kyllä...Oli todellakin siinä uskossa että
tanssiorkesteilla menee edelleen hyvin
Juha Uronen : ”Mielenkiintoista kyllä...Oli todellakin siinä uskossa että tanssiorkestereilla menee edelleen hyvin..”
Koska en tiedä, niin voin arvata:
Vielä 1960-luvulla toimivia tanssilavoja oli kertalukua 3500 nyt alle kymmenesosa ja näistäkin suurlavoja taas murtoa.
Jos illan bändit (yleensä 2 kpl) maksavat yhteensä 5000 €, niin se tarkoittaa 400 ensimmäisen maksajan lipputulojen menevän heille. Maksanutta lippua kohti tarvitaan noin yksi neliömetri tanssilattiaa. Siitä voi päätellä kannattavan lavan koon. Koska tällaisia lavoja on vähän, mutta näitä 'kalliita' bändejä paljon, niin ehkä vain muutamalla huippubändillä menee hyvin. Ehkä voidaan laskea yhden käden sormin.
Elääkseen bändin on yritettävä saada lisätuloja levytysten kautta. Radioon ei kelpaa tanssimusiikki, pitää olla ei tanssittavaa iskelmäpoppia, levytuottaja vaatii, että levytettyjä kappaleita on soitettava tanssipaikoilla, tanssikansa on raivona, kun ei tule tanssimusiikkia ..
Ts. levy-yhtiöt tuottavat tietenkin vain sellaista musiikkia, mitä radio soittaa. Muulloin kuin pikkutunneilla radio soittaa vain nykyiskelmää eli rytmimusiikkia, ei siis tanssimusiikkia. Orkesterit levyttävät siis rytmimusiikkia, heidän edellytetään soittavan näitä kappaleita myös tanssipaikoilla ja siten tanssipaikkojen musiikki on muuttunut suurelta osin pikkuhiljaa ei-tanssimusiikiksi ja tanssijat tuhisevat. Kehässä ollaan ja tiukasti.
Olin joku vuosi sitten Vihreillä Niityillä kuuntelemassa Maarit Niiniluodon vetämää paneelia, jossa keskustelijoina olivat mm. Eino Grön, Jaska Mäkynen, Kauko Simonen ja Pasi Kaunisto. Paikallislehti otsikoi seuraavana päivänä Gröniä lainaten: Soittolistat pyllistävät yleisölle. Grön ja Mäkynen sanoivat kyllä sensurointirajaa hipoen, mitä mieltä he ovat suurten levy-yhtiöiden talutusnuorassa juoksevista radiokanavista, jotka antoivat naruttaa itseään hyväksymällä soittolistat. Jopa YLE meni halpaan eikä enää ihmisten aikaan kuule sen radiokanavilta tanssimusiikkia, ainoastaan lasten jumputusta. Sama maksettu kappale soi jopa kymmenkunta kertaa vuorokaudessa ja sadattuhannet täysin soittamattomat levyt makaavat esimerkiksi YLEn arkistoissa avaamattomina. Muualla maailmassa sentään aina löytää aikuiskanavan, jossa soitetaan paljon tuttuja, ikivihreitä tanssikappaleita, mutta Suomessa YLE yrittää epätoivon vimmalla tappaa tanssikulttuurin.
Englannin kielen hegemonia on lytännyt maassamme perinteisen tanssikulttuurin. Osittain siitä syystä suhtaudun varsin nuivasti myös rock'iin. Seuraavassa linkissä perustelen asiaa:
http://www.xn--hammaslkri-w5aab.net/kamin/kamin1_400.html#288
(Tästä ei nyt pidä vetää sitä johtopäätöstä, että väittäisin väärän puolen voittaneen toisen maailmansodan.)
Soittolistoista kovin samaa mieltä
En tajua niiden tarkoitusta ja ne ärsyttävät
Monta vuotta ajanut autoa työkseen ja jos ei olisi CD-soitinta
niin järki lähtisi
Ei sitä samaa musiikkia jaksa päivästä toiseen
Nykyiskelmä on minusta jotenkin tylsän kuuloista
Vaikka olenkin rokkipuolen miehiä niin musiikkimakuun mahtuu hienosti
moni vanha mestari mutta ei näitä uusia kyllä pysty edes kuuntelemaan
Tuosta Låntåån-kielen jatkuvasta käytöstä en ole niin ahdistunut
Olisiko että olen sen verran nuorempaa sukupolvea että olen jo
turtunut siihen täysin?
Rokkia en kyllä tanssisi silloin harvoin kun suostun huonona
tanssijana tanhuamaan...
Jos nyt sitten tanssin niin teen sen päästäkseni partnerin kanssa lähikosketukseen en niinkään liikutellakseni rytmisesti raajojani
Lähikosketuksesta
Kevyt hipaisu tai kosketus voi saada ihmeitä aikaan. Se voi sähköistää. Supermarkettien kassojen keskuudessa tehdyn selvityksen mukaan paljon viehättävämpiä ovat sellaiset asiakkaat, jotka vaihtorahan vastaanoton yhteydessä hieman sipaisevat kassan kättä.
Äidin hellä syli ja lempeä silitys rauhoittaa yleensä äkäisimmänkin pikkulapsen. Jeesus paranteli aikoinaan ihmisiä koskettamalla. Äiti Ammanin ihmeenä on parantava halaus silityksineen.
Sosiaalitansseista esimerkiksi tango sylitanssina on edellä mainittujen kosketushoitojen eräs ilmentymä. On harvoja tilanteita, joissa pääsee koskettelemaan vierasta, vastakkaista sukupuolta olevaa ihmistä siten, että se olisi yleisesti hyväksyttyä. Sylitanssi tekee tästä poikkeuksen, tietenkin tanssietiketin sallimissa rajoissa.
Vakaa käsitykseni lienee, että kilpatanssi on äärettömän kaukana lavatanssista. Siten esimerkiksi viime aikoina tv:ssa esitetyillä tanssikilpailuilla ei ole mitään tekemistä varsinaisen lavatanssin kanssa. Lavoilla oikein hyvin riittä pelkkä askeltaminen, kunhan fiilistä syntyy. Hokemani onkin ollut, että kilpailu pilaa tanssin nautinnon ja tarkoituksen.
Lavatanssissa jokainen saa olla pääosan esittäjä ja aina kahden kappaleen jälkeen jokainen on kisan voittaja eikä tarvitse kuunnella typerien tuomareiden käsikirjoitettuja arvosteluja, joiden ainoana tarkoituksena on kalastella kalliita puhelinääniä.
Eihän rehti suomalaismies tietenkään tanssi. It takes Bo to tango.
Tanssilavojen käyttöasteen vois kuvitella liittyvän kaupungistumiseen. Toisaalta, ainakin täältä Turusta on käyty lavatansseissa Mynämäessä runsaan 30 km päässä vielä 70-luvulla. Kyllähän ne perinnettä ilman muuta ovat. Nykysin kun vaan on jo nettitreffiä sun tosiaan niitä diskoketkutuksia. Taunopalomaiset kohtaamiset lienevät jääneen taka-alalle näissä riennoissa nykyään. Se ilman muuta karsii tietenkin perustavanlaatuisesti lavatanssien suosiota.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 5 kommenttia